Väsymyksen ei tarvitse olla normaalia – eli tarina siitä, millaisia oireita raudanpuute ja alhainen ferritiini voivat aiheuttaa

Tämä on tarina siitä, minkä takia perusterveen aikuisenkin olisi välillä hyvä käydä tsekkaamassa, onko kehossa kaikki kunnossa. Pieniltäkin tuntuvat oireet voivat kertoa jostain paljon suuremmasta.

Kun korkea syke ja huimaus tulivat osaksi arkea

Omalla kohdallani erikoisia tuntemuksia alkoi ilmaantua pikkuhiljaa syksyn ja alkutalven aikana. Hiihtäminen tuntui äärimmäisen raskaalta ja varsinkin ylämäissä happi meinasi totaalisesti loppua. Juokseminen takkusi ja pienetkin kotijumpat tuntuivat lähes maratonin veroiselta suoritukselta. Samaan aikaan väsytti ja nuudutti, mutta ketä nyt ei vähän väsyttäisi Suomen talvessa, olihan flunssainen lapsikin välillä valvottanut öitä.

Keväällä oireet etenivät seuraavalle tasolle, kun juoksulenkeillä piti kävellä puolen kilometrin välein – jalat painoivat tonnin. Kotona jopa yläkertaan rappusten kipuaminen hengästytti ja koko ajan tuntui, kuin ei saisi tarpeeksi happea. Hengenahdistuksen vuoksi päädyin käymään myös koronatesteissä, mutta koska tulos oli negatiivinen, terveydenhuoltoa ei sen enempää oireet kiinnostaneet. Ei koronaa, ei muutakaan sairautta.

Tässä vaiheessa päänsärky, ainainen väsymys, sydämen hakkaaminen, ihon kuivuminen, kynsien haurastuminen, näkökentän ajoittainen hämärtyminen, pyörrytys ja lihasheikotus olivat jo sen verran arkipäivää, ettei niihin osannut enää kiinnittää sen enempää huomiota. Arjen täytyi jatkaa rullaamista, heikottipa sitten tai ei.

Syytin tietysti itseäni kunnon romahtamisesta ja yritin ujuttaa elämääni lisää liikuntahetkiä. Ja jokaisen juoksuyrityksen jälkeen olin taas entistä enemmän masentuneempi siitä, kuinka surkeassa kunnossa olin.

En jaksanut. Masennuin. Yritin uudestaan. Epäonnistuin. Masennuin lisää. Kierre oli valmis.

Arvot marginaalien ulkopuolella

Aikani sisuiltuani päätin lopulta päätin käydä verikokeissa Puhti-palvelun kautta ihan omasta mielenkiinnosta. Raudan puute -paketin avulla ajattelin testata, löytyisikö syy jaksamattomuuteen kenties raudanpuutteesta. No löytyihän se – ja astetta vakavampana kuin kuvittelin.

Oispa yhtä energinen kuin kolme vuotta sitten Alppi-vaelluksella!

Normaalisti Puhti-palvelun kautta verikokeiden tulokset tulevat ainoastaan mobiilipalveluun, josta ne ovat itse tulkittavissa. Tällä kertaa perääni soitti kuitenkin peräti kaksi hoitajaa, jotka kannustivat lähtemään päivystykseen huonojen arvojen vuoksi. Millä tuloksilla sitten päivystyskehotus tuli? Hemoglobiinini oli 75, eli sama kuin synnytyksen jälkeen, kun olin menettänyt 1,5 litraa verta. Ferritiinilukuni oli 3, eikä se mahtunut taulukkoon, vaan luku oli merkattu marginaaliin, lähes ulos sivulta. Punasoluja oli liian vähän ja yhteensä noin 18:sta arvosta noin puolissa oli häikkää.

Sain soittoajan seuraavana päivänä lääkärille, koska sillä hetkellä en tuntenut lainkaan tarpeelliseksi lähteä päivystykseen – olihan oloni ihan ”normaali”, seli amanlainen kuin se oli ollut jo pitkään. Lääkäriltä tuli yksiselitteinen kehotus; päivystykseen heti, koska pienikin verenmenetys tai edes mustelma voisivat olla näillä arvoilla kriittisiä. Yksityisen lääkärin mukaan saisin päivystyksessä rautainfuusion.

Ei siinä sitten auttanut muu kuin lähteä päivystykseen.

Rautatablettiresepti kädessä kotiin

Viiden tunnin odottelun jälkeen pääsin vihdoin lääkärin puheille, jonka asenne oli se, että mene kotiin syömään lihaa. Sain myös kuulla paasauksen, kuinka kasvisruoasta ei saa tarpeeksi rautaa ja kommentteja siitä, että olen aika hoikka ja kuinka voisin syödä enemmän. Poistuin vastaanotolta ärsyyntyneenä rautatablettireseptin, yhdentoista euron parkkimaksun ja lukuisten vastausta vaille olevien kysymysten kera.

Seuraavana päivänä soitin päivystyskehotuksen antaneelle yksityislääkärille ja kysyin, mitenköhän tässä nyt sitten edetään. Kauanko syön rautaa, voinko elää normaalisti ja pääsenkö joskus johonkin uusiin verikokeisiin? Nämä asiat eivät päivystyksessä selvinneet. Lääkäri asetti kuukauden liikuntakiellon (jota olen saattanut unohtanut noudattaa) ja kannusti odottamaan julkisen terveydenhuollon jatkosuunnitelmaa, kun ”nämä yksityisen kokeet maksavat niin paljon”. Entä jos olisin halunnut maksaa siitä, että olisin päässyt nopeasti hoitoon? Ärsytyskerroin kasvoi taas yhdellä pykälällä.

Mutta toisin kuin luulin, en joutunut odottamaan jatkoa kuin kuukauden. Kaiken säädön ja pallottelun jälkeen OmaKantaan oli nyt vihdoin kirjattu lähete ja aika Laakson sisätaudeille toukokuun lopulle. Ja tietoihin oli merkitty myös annos rautainfuusiota! Siis mitä ihmettä, saanko oikeasti sittenkin rautaa suoraan suoneen?! Uskon vasta kun pääsen hoitoon, mutta tuntuu aika absurdilta, sillä olen ymmärtänyt, että infuusiota ei ihan vähällä julkisella kirjoiteta. Ehkä arvoni olivat oikeasti aika huonot… Infuusio nimittäin vastaa jonkun lukemani lähteen mukaan samaa kuin söisi 300 päivän ajan kaksi rautatablettia päivässä.

Väsymyksen ei tarvitse olla normaalia

Raudanpuute on todennäköisesti saanut alkusysäyksen lähes teurastusta vastaavasta synnytyksestä, eikä ole ikinä päässyt korjaantumaan. Rautavarastot ovat pikkuhiljaa ajan myötä tyhjentyneet ja tyhjentyneet aktiivisessa arjessa, kunnes ollaan tässä tilanteessa, jossa kudoksissani ei käytännössä katsoen ole lainkaan rautaa. Moni kärsii varmasti synnytyksen jälkeen raudanpuutteesta ja laittaa sen vain väsymyksen piikkiin; ”vauvavuotena kuuluukin väsyttää.” Entä jos sen ei tarvitsisi olla niin? Mutta mitä jos pikkulapsiaika voisikin olla ihan pirteää aikaa?

Harva tuore äiti tulee ajatelleeksi, mikä on normaalia väsymystä ja mikä ei.

Mielestäni pienten lasten äideille pitäisi olla terveyskontrolli tietyn ajan kuluttua synnytyksestä. Selvitettäisiin, oikeasti onko keho kunnossa ja voisikin se toimia paremminkin, jotta pienen lapsen kanssa jaksaisi touhuta paremmin. Mikä on normaalia väsymystä ja mikä ei.

Palaan asiaan muutaman viikon päästä ja kerron, toteutuiko suunnitelma infuusiosta ja miten se meni jos meni ollenkaan.

2 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s