Todella pitkät viisi minuuttia: Vatsalaukun tähystys

Kerroin aiemmin yllättäen löytyneestä raudanpuuteanemiasta, alhaisesta ferritiinitasosta ja ”ei niin hyvin” sujuneesta rautainfuusiosta. Laaksossa otettiin asiakseen ryhtyä selvittämään, mistä raudanpuute oikein johtuu, ja yksi rutiinitoimenpiteistä aiheeseen liittyen on vatsalaukun tähystys.

En ollut erityisen iloinen tähän tutkimukseen ”pääsemisestä”, mutta onhan se oikeastaan hyvä selvittää, ettei vain mitään piilevää muhi elimistössä. Asennoiduin siis tähän tukimuksee ajatuksella, että kyseessä on lääkäreille ja hoitajille rutiinitoimenpide, joita tehdään yhtenään. Ei se siis voi kovin paha olla. (Aivan juu, tässä uskossa on hyvä elää.)

Tutkimukseen valmistautuminen alkaa jo edellisenä iltana pienellä paastolla. Tutkimus oli klo 13.30, eikä koko päivänä saanut syödä mitään. Neljä tuntia ennen toimenpidettä ei myöskään saanut juoda. Ai että, kun uneksin vaan vedestä ja pizzasta ja kaikesta ruoasta koko ajan. (kuva liittyy unelmiini)

Näin toimenpide eteni

Laakson sairaalassa minua tervehti hoitajien äänekäs riita resursseista, jonka jälkeen minulle huikattiin: ”Hei sä oot se, joka sai sen allergisen reaktion siitä infuusiosta. Kaikki tietää että oot käynyt täällä”. Ai hei joo, moi.

Edellisestä epäonnisestä käynnistäni johtuen hoitaja empi kurkkupuudutteen antamista, ja tässä vaiheessa sykkeeni nousi pilviin. Todellakaan en suostu tähän hommaan ilman puudutetta! (Jos mitä opin synnytyksestä niin sen, että aina kannattaa ottaa kaikki mahdolliset lääkkeet mitä tarjontaan heti suoraan.) Onneksi lääkäri toimi järjen äänenä ja totesi, ettei puudute ja infuusio liity millään tavalla toisiina. Jes, meinasin tuulettaa!

Kurkkuuni suihkutettiin siis ainetta, joka puuduttaa kurkun toimenpidettä varten ja vähentää yökkäysrefleksiä. Tässä vaiheessa tuntuu kuin kurkku turpoaisi kiinni, mutta paniikin saa laskemaan vain hengittämällä syvään – henki kulkee kyllä. Ennen tätä minulle tarjottiin myös nestemäistä lääkejuomaa, jonka tarkoituksena on ilmeisesti vähentää ilmakuplia ja parantaa näkyvyyttä. ”Röyhtäilyainetta.”

Sitten vain pöydälle kylkiasentoon, kasvot hieman maata kohti ja kädet halaamaan itseään. Siinä ei hirveästi ehtinyt jännittämään, kun letku jo työnnettiin kurkkuun. Ehdin 1,5 sekunnin ajatella, että tämähän sujuu hyvin, kunnes päästiin ruokatorvesta alemmas. Ihmisellä kun on tuo oksennusrefleksi, ja se saa erityisesti tulta alleen silloin, kun letkua käännetään ja väännetään vatsalaukussa ympäri. Kaoin, silmät vuosivat vettä ja ajattelin, että ei hitto, tästä en kyllä selviä.

Jos jotain positiivista operaatiosta hakee, niin se on se, että toimenpide kestää vain viitisen minuuttia. Olo alkaa helpottaa kun letkun kanssa tullaan takaisin ylös, ja ruokatorven näytteenotto sujuu jo ihan kuin vettä vain. Tutkimuksen tehneen lääkärin mukaan olin tosi hyvä potilas enkä yökkinyt kertaakaan. Öö, olimmeko nyt ihan samassa tutkimuksessa?

Lääkäri pystyy heti tutkimuksen jälkeen sanomaan näkyikö jotain poikkeava ja itse koepalojen tulokset tulevat muutamassa viikossa perässä. Mitään ei löytynyt, mikä on sinänsä hyvä, mutta en voi olla ajattelematta, että kärsin turhaan. Mutta kokemuksia, kokemuksia!

Minua pidettiin tavallista kauemmin toimenpidehuoneessa edelliskerran reaktion vuoksi, mutta siitä huolimatta kaikki oli ohitse alle tunnissa. Toimenpidehuoneesta lähdin kädessäni aika seuraavaan rutiinitutkimukseen; paksusuolentähystykseen….

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s