Ilokaasua kiitos! Eli vaivat, jotka piinaavat tuoreita äitejä

Raskaana ollessa lähes kaikki keskustelut alkavat lauseella; ”miten olet voinut?”. Kun baby on ulkona, kaikki huomio ja kiinnostus keskittyy täysin lapseen. No, onhan pieni parin kilon kokoinen nyytti paljon sympaattisempi puheenaihe kuin äidin olotila sen jälkeen, kun olet puskenut itsestäsi ulos melonin.

Mutta jos joku sattuisi kysymään omaa vointia, vastaukset erilaisista kiputiloista ja uusista vaivoista saattaisivat kuulostaa tältä.

(Pääkuva liittyy tapaukseen, koska hyvä ruoka, parempi mieli.)

Jälkisupistuksetwtf?!

Monelle ensisynnyttäjälle jälkisupistukset ovat täysin vieras käsite, mutta seuraavien lasten kohdalla ne sitten iskevät. Itseäni ei näistä varoitettu esim. neuvolassa missään vaiheessa, joten ne tulivat aika puskista – mutta järkyttävän kivuliaina!

Skumppa auttaa moneen vaivaan!

Jouduin tuskissani hieman googlailemaan asiaa ja selvisi, että toisen lapsen kohdalla kohtusi on jo niin rupsahtanut, että sen takaisin supistuminen vaatii vähän enemmän työtä. Eli toisin sanoen tuloksena on synnytyskipuihin verrattavia supistuksia, jotka eivät kuitenkaan tule ja mene aaltoina, vaan ainakin itse kärvistelin niiden kanssa tunteja kerrallaan.

Voisiko joku tuoda ilokaasun ja epiduraalin tänne, kiitos! Jokaisen synnyttäneen pitäisi mielestäni saada ilokaasupullo mukaan kotiin vähän niin kuin lahjana, että synnytit lisää uusia veronmaksajia. (Päättäjät, idea on vapaassa käytössä.)

Keskivartalo, missä olet?

Kun on ensin kantanut alati kasvavaa raskausvatsaa ja siinä samassa tullut siirtäneeksi sisäelimet aivan uusiin asentoihin, onkin mukavaa vaihtelua, kun keskivartalosi on vaihteeksi aivan höttöä. Elimet missä sattuu, vatsalihakset tuhottu ja tunto navan ympäristöön täysin kadonnut. Tämä ei voi poikia mitään muuta kuin selkäkipuja.

Kun muut menee reippaana edellä, voit itse hiihtää kipujesi kanssa perässä.

Jos kotonasi on vauvan lisäksi vähän muutamaa kiloa painavampia kannettavia, selkäkipujen määrä on infernaalinen.

Melonin aiheuttamat vauriot

Vaikka episiotomiaan ei olisikaan tarvinnut turvautua, synnytys aiheuttaa aina enemmän tai vähemmän vaurioita. Vaikka olisit saanut vain lieviä repeämiä ja muutaman hassun tikin, ne tikit ja vauriot sijaitsevat kehon herkimmässä paikassa. Eli kiristykseltä, paineen tunteelta ja muilta ikäviltä tunteilta ei voi välttyä. Voi mennä viikkoja, ennen kuin uskallat käydä kunnolla vessassa tai edes pyyhkiä. Tai että pystyt kävelemään tai seisomaan ilman, että mielesi tekee istahtaa pian taas alas. Nice.

Kun tähän lisätään vielä myöskin viikkoja kestävä jälkivuoto, johon joudut alkuun käyttämään metri kertaa metri -kokoisia sidemattoja, muistat taas, kuinka lapsen syntymä on kuin onkin sitä ihmisen parasta aikaa.

Rinnat räjähtää

Kun maito lähtee kunnolla nousemaan, rintojen koko viisinkertaistuu hetkessä. Pakkautuneet, kivikovat rinnat aiheuttavat muutenkin jo aikas epämukavaa oloa, ja olotilan kurjuuden saa maksimoitua lähtemällä ulos viileään ulkoilmaan. Ai että.

Villapaita must juttu.

Imetyksen lähteminen käyntiin aiheuttaa lisäksi monesti nännien ihon rikkoutumista ja sen sellaista pientä. No, eihän ikävästä imuotteesta tarvitsekaan kärsiä kuin noin reilu kymmenen kertaa päivässä, no big deal.

Kroppa murskana, pää pilvissä

Sen lisäksi, että kroppasi on täysin sekaisin, niin on myös pääsi. Sen lisäksi, että pitkän raskausajan päättyminen ja uusi elämäntilanne saavat mielen myllertämään, hormonit eivät ainakaan lievennä tätä myrskyä. Toisena hetkenä vetistelet, kuinka ihana perheesi on, ja seuraavana olisit aivan valmis myymään heidät eurolla mustalaisille – tai jopa maksamaan siitä että joku huolisi heidät.

Eli toisin sanoen kaikkeen siihen mitä ajattelet, tunnet tai sanot ensimmäisten viikkojen jälkeen synnytyksestä, kannattaa suhtautua varauksella. Tämä siis huomiona kaikille vastasynnyttäneiden kanssa tekemisissä oleville ihmisille – teitä on varoitettu!

10 pv ikäisen taidonnäyte.

Nyt kun tätä listaa tässä lueskelee läpi, en yhtään ihmettele, että jatkossakin kaikki utelut kohdistuvat pääasiassa lapseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s